Papillonin ja Phalènen rotumääritelmä 
phalene and papillon in Finland

Ranskalais-belgialainen rotu

(hyväksytty: FCI 17.9.1990, käännös SKL-FKK 26.7.1994)

Yleisvaikutelma: Tyylikäs pieni pitkäkarvainen spanieli, joka on rakenteeltaan
normaali ja sopusuhtainen. Kuono kohtuullisen pitkä ja kalloa lyhyempi. Olemus eloisa,
viehkeä, mutta kuitenkin vahva. Ylväästi vapaintyylikkäin liikkein liikkuva.
Runko hieman säkäkorkeuttaan pitempi. Pituus mitataan olkanivekärkeen.
Korkeus = säkäkorkeus. 

Pää: Runkoon nähden sopusuhtainen, kuitenkin suhteellisesti kevyempi ja lyhyempi
kuin isoilla ja keskikokoisilla spanieleilla. Kallo ei saa olla liian pyöreä sivuilta eikä edestä
katsottuna.Joskus kallon keskellä on näkyvissä vähäinen otsauurre. 

Kuonon tulee olla siro, kalloa lyhyempi, kirsua kohti kapeneva eikä liian
kovera sivuilta. Se ei saa olla pysty.
Suoran kuononselän ja kallon liittymäkohdassa on melko korostunut otsapenger.
Kookkaimmilla koirilla otsapenger on vähäisempi, mutta kuitenkin selvä. Hyvin pienillä
koirilla se on selvästi erottuva, muttei koskaan jyrkkä.

Kirsu: Pieni, musta, pyöreä ja päältä hieman litteä.

Huulet: Hyvin pigmentoituneet, ohuet ja tiiviit.

Kieli: Ei saa olla näkyvissä. Kielen jatkuva näkyminen tai ulostuleminen siitäkin
huolimatta,
että sitä koskettaa kerran sormella, on virhe.

Silmät: Melko suuret, selvästi avonaiset, leveän mantelin muotoiset, eivät ulkonevat.
Silmät ovat melko alas sijoittuneet. Silmien sisäkulmat sijaitsevat otsan ja kuonon liittymäkohdassa.
Ne ovat väriltään tummat, hyvin ilmeikkäät. Luomet ovat hyvin pigmentoituneet.


Korvat: Melko ohuet, mutta jäykähköt. Olipa kyse pystyistä tai riippuvista korvista,
rusto ei saa päättyä pitkään ja heikkoon kärkeen käsi tunnusteltaessa.
Korvat sijaitsevat kallon takaosassa, riittävän kaukana toisistaan niin, että kallon hieman
pyöreä muoto näkyy.

Riippukorvaista muunnosta kutsutaan phalèneksi.

Riippuvat, mutta kuitenkin melko liikkuvat korvat ovat sijoittuneet korkealle selvästi
silmälinjan yläpuolelle. Niitä verhoaa laineikas karva, joka saattaa kasvaa erittäin pitkäksi.
Tämä antaa koiralle soman ulkonäön.

Pystykorvaista muunnosta kutsutaan papilloniksi.

Korvat ovat kiinnittyneet korkealle. Korvalehti on hyvin avoin ja korvat vinoasentoiset siten,
että korvalehden sisäkulma muodostaa lähes 45 asteen kulman kallon ylälinjaan nähden.
Missään tapauksessa korvat eivät saa olla asennoltaan pystyssä suoraan ylöspäin kuten
pystykorvilla, mikä on paha virhe. Korvalehden sisäpuolta verhoaa hieno laineikas karva
ja pisimmät karvat ulottuvat hieman korvan reunan yli. Ulkopinnalla sen sijaan on pitkää karvaa,
joka muodostaa runsaasti korvan reunojen yli ulottuvat hapsut.

Näiden kahden muunnoksen risteytyksen seurauksena esiintyy usein puolipystyjä,
kärjistään taittuneita korvia. Tämä korvien sekamuoto on paha virhe.

Purenta: Hampaat melko vahvat, tasaisessa rivissä. Normali leikkaava purenta.

Kaula: Keskimittainen. Niska hieman kaareva.

Eturaajat: Lapa ja olkavarsi ovat hyvin kehittyneet ja samanpituiset. Niiden välinen kulmaus
on normaali ja ne ovat tiiviisti rungonmyötäiset. Raajat ovat suorat ja
kevyt rakenteiset, mutta lujat. Koira ei saa vaikuttaa ilmavalta. Sivulta katsottuna
välikämmen joustava.


Rinta: Leveä, melko syvä. Rinnan ympärysmitan kahden takimmaisen kylkiluun
kohdalta tulee olla sama kuin säkäkorkeus. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.

Selkälinja: Ei liian lyhyt, köyry eikä notko, mutta se ei myöskään saa olla suora.
Lanne vankka, hieman kaareva.

Vatsaviiva: Hieman nouseva.

Takaraajat: Kintereet ovat normaalisti kulmautuneet. Edestä ja takaa katsottuna
raajat ovat yhdensuuntaiset.

Käpälät: Melko pitkät ns. jäniksenkäpälät, päkiät hyvin maassa. Kynnet vahvat,
mieluimmin mustat, vaaleammat ruskea ja valkoturkkisilla (valkoiset kynnet valkoisilla
tai valkoraajaisilla koirilla eivät ole virhe, jos koira on muuten hyvin pigmentoitunut).
Varpaat ovat jäntevät ja niissä on vahvat päkiät. Varpaiden välissä käpälän yli ulottuvat,
hienon karvan muodostamat hapsut, joiden vuoksi käpälä vaikuttaa pitemmältä kuin se
todellisuudessa on.

Häntä: Melko korkealle kiinnittynyt, pitkähkö, runsashapsuinen ja huiskumainen.
Koiran ollessa valppaana se kanta häntäänsä selkälinjan yläpuolella kaarella.
Hännän kärki saa hipaista selkää, mutta häntä ei saa koskaan kiertyä rullalle eikä maata
litteänä selän päällä.

Liikkeet: Liikkuu ylpeästi. Käynti vapaata, luontevaa ja tyylikästä.


Karvapeite: Pohjavillaton karvapeite on runsas, kiiltävä ja laineikas (ei kihara).
Karva ei ole pehmeää, vaan pikemminkin melko lujaa ja silkinkiiltävää, pinnanmyötäistä,
melko hienoa ja hieman taipuisaa. Karvapeite muistuttaa pienten englantilaisten spanieleiden
karvapeitettä, mutta on selvästi erilainen kuin kiinanpalatsikoiralla eikä se saa muistuttaa
pystykorvan turkkia.

Karva on lyhyttä kasvoissa, kuonossa, raajojen etupuolella ja kintereiden alapuolella.
Se on keskipitkää rungossa ja pitenee kaulassa muodostaen hyvin aaltoilevan
kauluksen ja rintaan ulottuvan röyhelön. Pitkä karva muodostaa hapsut korviin ja
eturaajojen takaosaan sekä reisien takaosaan nk. housut. Varpaiden välissä voi olla
hieman varpaiden kärjen yli ulottuvia ohuita hapsuja. Ne eivät kuitenkaan saa tehdä
käpälästä raskaan näköistä, vaan päinvastoin siromman hieman pidentämällä sitä.

Ohje: Hyväkuntoinen turkki on 7,5 cm pitkää sään kohdalla ja 15 cm hännän hapsuissa.

Väri: Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan pohjaväri on valkoinen. Rungossa ja raajoissa
valkoisen on oltava vallitseva väri. Päässä on toivottavaa valkoine väri siten, että se
muodostaa piirron. Valkoinen merkki pään alaosassa on sallittu, mutta valkoinen väri
päässä ei saa olla vallitsevana. Joka tapauksessa huulien, silmäluomien ja etenkin
kirsun tulee olla pigmentoituneet.



Koko: Säkäkorkeus noin 28 cm.

Paino: Kaksi luokkaa: 

1.Urokset ja nartut alle 2,5 kg 
2.Urokset 2,5 - 4,5 kg 

Nartut 2,5 - 5 kg

Vähimmäispaino 1,5 kg


Virheet: Litteä tai omenanmuotoinen ja kupera kallo kuten pienillä englantilaisilla spanieleilla.
Liian loiva tai liian korostunut otsapenger. Kyömy tai kovera kuononselkä. Pienet, hyvin pyöreät,
ulkonevat tai vaaleat silmät. Valkoisen näkyminen silmissä, kun koiraa katsoo suoraan edestäpäin.

Muun värinen kuin musta kirsu.

Silmäluomien tai huulien pigmentin puute.

Ylä- ja etenkin alapurenta ovat vältettäviä virheitä.

Käyrät eturaajat. Kyhmyinen ranne. Takaa katsottuna ulkokierteiset polvet tai kintereet.
Heikko takaosa.

Sisä- tai ulkokierteiset käpälät. Kynnet, jotka eivät kosketa maata.

Yksin- tai kaksinkertaiset takaraajoissa ovat ei-toivotut ja ne ovat kauneusvirhe.
Niiden poistaminen on siis suositeltavaa.

Kiertynyt häntä. Selän päällä makaava häntä. Kyljelle putoava häntä (kysymys on häntäluusta
eikä hapsuista, jotka laskeutuvat kyljelle).

Niukka, pehmeä tai ilmava karvapeite. Pystyssä kasvava, suora tai villava karva.

Pohjavilla (mikä osoittaa risteytystä pystykorvan kanssa).

Köyry- tai notkoselkä.


Hylkäävät virheet: 1) Vaaleanpunainen tai vaaleanpunalaikullinen kirsu.
2) Ylä- tai alapurentasiinä määrin, että etuhampaat eivät enää
kosketa toisiaan.
3)Halvaantunut tai jatkuvasti näkyvä kieli.

Huom. Uroksilla tulee olla kaksi ulkonäöltään normaalia kivestä,
jotka ovat kokonaan laskeutuneet kivespussiin.


Terveys

Perinnölliset sairaudet ja viat 

Polvilumpion sijoiltaanmeno

Luxatio Patellae eli polvilumpioden sijoiltaan meno on kääpiökoirille melko yleinen vika,
joka voi olla synnynäinen tai tapaturmainen. Synnynnäisessä polvilumpioiden sijoiltaan menossa
havaitaan polvilumpioiden epämuotoisuus. Polvilumpion muoto ja asento voidaan todeta eläinlääkärin
tutkimuksessa, joka tehdään koiralle aikaisintaan yhden vuoden iässä. Polvivian asteita on useita,
lievät viat eivät juuri haittaa koiran elämää, vaikeat viat voidaan korjata leikkauksella. 

Koiraa, jonka vaikea-asteinen polvivika on korjattu leikkauksella, ei saa käyttää jalostukseen.
Synnynäinen polvivika periytyy polygeenisesti ja resessiivisesti eli monen geenin vaikutuksesta
ja piilevästi. Näin ollen terveillä vanhemmilla voi olla sairas jälkeläinen. Kaikki jalostukseen
käytettävät koirat on kuitenkin syytä käyttää polvitutkimuksessa ennen astutusta.

PRA

PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma on sokeuteen johtava sairaus, johon ei ole hoitoa.
Se havaitaan eläinlääkärin suorittamassa silmän pohjan peilauksessa yleensä 3-5 vuoden iässä. PRA
ei ole Suomessa kovin yleinen (vuoden 1996 loppuun mennessä dokumentoitu 4 tapausta papilloneilla,
phalèneilla ei yhtään). Sairaus on kuitenkin vaikea havaita ajoissa ja siitä syystä suositellaan kahden
vuoden välein toistuvaa silmätarkastusta. PRA periytyy monogeenisesti resessiivisenä eli piilevästi
yhden geenin vaikutuksesta. PRA:ta sairastavaa koiraa tai koiraa, jolla on perimässään PRA:ta aiheuttava
geeni (=kantaja), ei saa käyttää jalostukseen.

Papilloneilla ja phalèneilla on havaittu joitakin yksittäisiä harmaa kaihi (HC)- tapauksia. Sairaita
koiria ei tule käyttää jalostukseen.

Papillon ja phalène ovat terveitä rotuja, joilla esiintyy vain joitakin periytyviä sairauksia.

Muut perinnölliset sairaudet ja viat

Kaikki perinnölliset tai perinnöllisiksi epäillyt sairaudet tai viat lukuunottamatta yllämainittuja ovat
hyvin harvinaisia. Joitakin yksittäisiä sydänvika- ja epilepsiatapauksia sekä tiettävästi yksi
maksasairaustapauson vuosien saatossa raportoitu, mutta selkeitä sydänvika- tai epilepsialinjoja ei
ole olemassa. Näiden kuten kaikkien muidenkin sairauksien ja vikojen kohdalla pätee sama
ohje: sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Joskun pennuilla esiintyy napatyrä tai takajaloissa kannukset. Näiden on arveltu olevan
periytyviä vikoja, joskaan periytymismekanismit eivät ole selvillä. Napatyrä voidaan hoitaa
leikkauksella ja takajalkojen kannukset poistaa jo pentuna.

Mikäli jonkin jalostusyhdistelmä on tuottanut sairaita tai viallisia pentuja, ei sitä tule missään
tapauksessa uusia ja jalostusyksilöt tulee tarkastaa eläinlääkärin toimesta mahdollisten
perinnöllistensairauksien tai vikojen varalta.